Esikuvani

Jokaisen ihmisen elämässä on muutamia tärkeitä ihmisiä, jotka vaikuttavat heidän polkuihinsa ja kohtaloonsa.

 Aluksi vanhemmat ovat meidän esikuvamme. Joka kerta kun olin kipeänä, muistan että soitin äidilleni. Tiesin että lähdemme nopeasti lääkärille, missä hän aina onnistui pääsemään muiden ohitse ja pystyi helpottamaan oloani. Tälläinen minun äitini on – ei ole olemassa mitään esteettä, kun hän haluaa jotakin perheelleen. Isä oli aina taustalla, hän teki paljon töitä ja ei sotkeutunut lastensa asioihin. Vain kerran, kun halusin mennä naimisiin 18-vuotiaana, hän räjähti.

Hämärästi muistan lastentarhanopettajani Cristinan sekä peruskouluopettajat Rosianun ja Popescun. ”Tanti” Gabista kehittyi mielenkiintoinen henkilö, joka vaikutti minun harrastuksiini tähän asti. Hän oli minun yksityinen saksan kielen opettajani, kun olin n. 9-vuotias. Hän käytti paljon meikkejä ja rakasti voimakasta meikkausta. Hän makasi aina sängyssä ja huomasi ettei tunnin aikana ei ollut mahdollista, että minä istuin enemmän kuin viisi minuuttia rauhassa paikoillani. Olin joko tuolin alla tai pöydän päällä, makasin lattialla tai hypin  hänen huoneessaan. Sen takia hän kutsui minut baletin tunneille, missä hän soitti pianoa. Sen jälkeen rakastuin tanssimiseen.

Lukiossa tärkeä esikuva minulle oli matemaatikan opettaja Vranceanu. Hän oli hauska, ihaili minun korvakorujani ja sanoi, että valitsi opettajan uran, koska nuorten joukossa hänkin tuntisi itsensä nuorekkaksi. Häneltä opin, että minun täytyy aina keskittyä ja muistaa mitä minulla on sekä mitä minä tarvitsen tai haluan tietää. Mahtava opettaja, joka korjasi jokaisen oppilaan satoja kotitehtäviä. Satoja!

Seuraavaksi, tärkeä ihminen, joka vaikutti elämääni, oli fysiikan opettaja Patrascu. Hänen unelmansa oli, että hänen opiskelijansa voittavat kaupungin kilpailussa. Niinpä kaksi viikkoa ennen kilpailua teimme vain fysiikkan tehtäviä: seitsemän tuntia koulussa ja paljon kotitehtäviä joka päivää.

Yliopistossa professori Posea oli se, joka vaikutti ammatinvalintaani. Hän oli kunnianhimoinen ihminen, joka halusi voittaa valtion lujuusopin kilpailun. Hän järjesti intensiivikurssin kilpailua varten. Muistan hyvin, hänen assitenttinsa kertoi, muutaman vuoden kuluttua, että hän lukitsi meidän huoneemme oven, kun hänen täytyi lähteä johonkin asioille. Kukaan ei kuitenkaan huomannut että ovi oli lukossa, koska kukaan ei uskaltanut lähteä mihinkään. Sinä vuonna voitin kilpailun. Se oli minun huippuhetkeni elämässäni.

Yliopisto-opintojen loppuvaiheessa ja valmistumiseni jälkeen, professori Antonescu oli hyvin merkittävä henkilö minun elämänpolullani. Hän on valtava vaikutus-valtainen persoona, joka auttoi kaikkia, jotka apua häneltä pyysivät. Niin myös minua. Hänen avullansa löysin työpaikan ja aloitin urani yliopistossa, jossa hän tuki minua taukoamatta.

Minussa on nyt pieni pala näistä minulle tärkeitä henkilöistä: tiedonjano, oppimishalu ja ahkkeruus.

Anunțuri